Katson...

...pöydän yli ja puhun ihmisistä. Puhun ihmisistä jotka ovat tyhjiä sisältä. Ihmisistä jotka vihaavat ja pitävät heikkoina ihmisiä joilla on jotakin sisällään. Ihmisiä jotka heikkouttaan ja surkeuttaan näkevät vikoja ja paskaa kaikkialla. Ihmisiä jotka ihailevat koneita, rahaa, valtaa ja kaikkea sitä mitä heidän ulkopuolellaan on, muttei koskaan sisällään. Ihmisiä jotka kateuttaan myrkyttävät kaiken niiltä joilla on jotakin edellämainituista enemmän kuin heillä. Eivät he näe kauneutta kivussa, ymmärrä turvaa pitkään sylikkäin nukutuissa aamuissa tai löydä tahtoa elää pilkkopimeässä. He ovat ennalta arvattavia ja yksinkertaisia kun heitä oppii katsomaan. Jos joku kertoisi sen heille, he olisivat kauhuissaan tai kieltäisivät kaikella vihallaan. Sanon että saduissa ja sankaritarinoissa tyhjiä kuoria, kolisevia haarniskoja arvostetaan. Sanon ettei mikään niistä yllä tosielämään. Eikä mikään niistä ole merkki voimasta.

Se on harhaluulo kun katson pöydän yli.

Voimaa on uskaltaa uskoa hyvää ihmisistä. Sitä ontot ihmiset eivät ymmärrä, mutta he eivät koskaan saa rakkautta, luottamusta tai lojaaliutta. Eivät todella. He uskottelevat itselleen että saavat, mutteivat kuitenkaan saa. He saavat inhoa, halveksuntaa ja herättävät piilotettua tai näkyvää raivoa kaikkialla minne menevät. He ovat käveleviä uhreja. Heissä ei ole vikaa, muissa on.

Minä katson pöydän yli ja näen ihmisen jonka luottamuksen arvoinen haluan olla. Minä katson pöydän yli ja näen ihmisen joka ei säiky tai vihaa mitään mitä olen näyttänyt ja kertonut hänelle itsestäni ja joka uskoo minuun. Ja että kuolen ennen kuin petän sen luottamuksen. Mitään siitä ei yksikään ontto kuori tavoita minunlaisissani ihmisissä. Mikään ei herätä sitä päättäväisyyttä, oli miten kaunis, seksikäs tai rikas tahansa. Ne kaikki ovat lopulta turhia jos kuoren alla ei ole mitään.

Kun katson pöydän yli, minä kerron hänelle miten kaunis hän on.

Hän katsuu minua kostein silmin ja sanoo että saan hänet aina hyvälle mielelle.

Se riittää minulle kun katson pöydän yli.

Jos

Mies levittää tahallaan HI-virusta, se on sikamaista ja miehen vika. Jos nainen levittää tahallaan HI-virusta, se on miesten typeryyttä, ihan oikein niille.

Linkki

Uutta

Puuskutan. En pysty yhtään mihinkään. Kaikki mitä teen, torjutaan helpohkosti. En pääse irti. Nousen ylös. Mies roikkuu minussa jalat lukossa ympärilläni. Nostan hänet maasta. Hän saa käteni. Tasapainoni häviää. Käsi suoristuu. Lukko. Taputan. Uudestaan. Puristan jaloilla. Jalat lukossa. Vedän niskasta kiinni rintaani. Turhaudun. Käytän voimaa. Puristan täyisillä. Hetken. Hetken lisää. Ei riitä. Voima ei riitä. Puuskutan kokoajan kovempaa. Silmissä mustuu. En pääse irti. Summeri soi. Jään makaamaan.

Mietin huomista. Sitä kohtaa kun hiertymät polvissani ovat muuttunut ruviksi. Mustelmat läikittävät vartaloani ja hiertymät kaulassani näkyyvä viiruina kauas. Kun joka paikkaan koskee.

Musiikki käynnistyy. Nousen ylös. Parinvaihto. Katson uutta vastustajaa silmiin. Sinä et karkaa. Sinä et pääse mihinkään. Tukahdut ja väsyt.

Minuutin päästä olen side mountattuna.

Olen aivan loppu. Olen löytänyt jotain missä olen totaalisen paska ja se aiheuttaa minussa hilpeyttä.

Haluan oppia lisää.

Sitä kun lueskelee...

...kirjoituksia netissä ja vaikkei mikään huippukirjoittaja ole itsekään, tulee välillä sellainen olo, että kirjoittajana on apina joka menee älynsä rajamailla tuottaessaan tekstiä. Ei pisteitä, ei pilkkuja.  Miltei ymmärtämiskelvottomia lauserakenteita. Huvittavinta on, että miltei yhtä usein on kyse ilmeisesti keski-ikäisistä ja keski-iän ylittäineistä ihmisistä kuin teineistä, eli ihan turha niitä teinejä on syyttää esim. kielen rappiosta.

Pohdinta

Tyttö perii isältä kromosomin X
Tyttö perii äidiltä kromosomin X (tai X)

Poika perii isältä kromosomin Y
Poika perii äidiltä kromosomin X (tai X)

Poika saa lapsen ->

Pojan tytär perii pojalta kromosomin X (tai X) (Pojan äidin jompi kumpi)

Pojan poika perii pojalta kromosomin Y

Viisaammat kertokaa:
Onko niin, ettei pojan tytär ole isoisälleen mitään geneettistä sukua?

Kevät

Sitä kun herää aamulla, keittää kahvia, lukee päivän uutiset ja tuntee synkkää vihaa kaikkea sitä vitun vaahtokarkkihapatusta kohtaan ja miettii miltä niiden tekstien kirjoittajat ja ajatusten möläyttäjät näyttäisivät kun niitä napauttaisi lekalla pari kertaa otsaan, tietää että talvi alkaa olla ohi. Tuntee itsensä taas itsekseen. Hymyilee raivokkaasti ja miettii pitäisikö ruokatunnilla käydä tökkimässä nainen hereille.

Loiset

Hupaisaa miten kärmeissään poliitikot ovat yhdestä toisesta poliitikosta joka ei pelaa heidän kanssaan samalla tavalla, vaan uskaltaa käydä käsiksi heidän itse itselleen säätämiin etuoikeuksiinsa. Minusta tapa jolla kansanedustajat antavat epäluottamusääniä puhemies Niinistölle, kertoo vain ja ainoastaan sen, että koko paska pitäisi lakkauttaa.

Olen kokoajan enemmän taipuvainen ajattelemaan, että  täysi anarkismi on loppupeleissä ainut tapa jossa toteutuu jonkinlainen tasa-arvo. Tai siis sellainen epätasa-arvo joka ei ole täysin järjenvastainen ja absurdi.

Kantani helpottui entisestään sen jälkeen kun Katainen julisti minut hyvinvointiyhteiskunnan viholliseksi.

Työvitutus

Kyrpii kovasti. Kun koitan saada johdonmukaisuutta toimintaan, se on hiustenhalkomista. Kun joku aiheuttaa epäjohdonmukaisuutta toimintaan samalla syyllä, se on perusteltua. Minä en käsitä ollenkaan tätä.