kaatukaa oi kaikkivallat
näyttäkää on teissä miestä
kapinoikaa kerran edes
uinumatta virran mukaan
Minusta on tullut tavis. Tavallinen. Olen varmasti aina ollut tavis, mutten välttämättä omassa mielessäni. Olen aina etsinyt virheitä ja älyttömyyksiä kaikesta, koittanut ajatella toisin. Nyt mielenkiintoni moiseen on täysin mennyttä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa politiikka, idealismit tai totuuden etsintä.
menkää syyttäjäinne eteen
kerran silmät avoimina
myöntäkää se, todeksi on
valikoitu valheet vaan
Suurimpana yksittäisenä tekijänä tässä kaikessa on varmasti ollut nainen. Jotenkin hänen olemassaolonsa elämässäni tekee kaikesta ulkopuolisesta täysin yhdentekevää. Mutta on tapahtunut muutakin. Olen huomannut että kaikki tieto sisältää valheita. Tahallisia ja tahattomia.
riittäneekö sekään vielä todistajan lausunnoksi
teille arkkitolvanoille, että meitä viedään pian
halkopinon täytteheksi, kompostiksi, lannoitteeksi
öljyn vuosimiljoonien päästä vasta valmiin vierteeksi
Olisi mielelle kevyttä uskoa jokin totuus. Jokin yksittäinen, pohjimmiltaan yksinkertainen totuus ja pitäytyä siinä. Miksen? Niinhän kaikki tuntuvat järestään tekevän.
aivankuin laulaisi oksilla olennot
metallipiikeistä, kirveistä tehdyt
ne tietävät sen mitä sinä et tiedä
ne tietävät milloin on iäsyys - NYT
En kykene moiseen. Se aiheuttaa minussa vihareaktion ja törmätessäni moiseen keskustelutasolla, keskustelu lakkaa välittömästi kiinnostamasta minua. Niin järjetön määrä virheitä, valheita ja maagista uskoa. Kaikilla. Minulla myös. En pysty sanomaan mitään totta. En pysty yhtäkään asiaa todistamaan todeksi. Pystyn vain pohtimaan valheiden ja epätosien mahdollisuuksia ja määrää.
aivankuin laulaisi oksilla kuningas
suurempi mieltä ja koneita
Ihan vaan siltä pohjalta on pakko ruveta pohtimaan että ehkä tämä ihmismieli joka meillä kaikilla on, ei ole tehty etsimään tai ymmärtämään totuuksia. Se on tehty elämään tätä elämää. Se on tehty hahmottamaan äärettömyys, tarkoituksettomuus ja älyttömyys ja pyöristämään se riittävään tarkkuuteen. Riittävän tarkaksi elämään tätä elämää. Riittävän tarkaksi purkaa omaa pässinpäisyyttä. Riittävän sumeaksi ymmärtämään välttävästi naista. Riittävän kriittiseksi voidakseen nähdä sen mikä on olennaista ja priorisoida.
aivankuin laulaisi vaan eipä laula
oksalla joka on mielettömyys