Loppucaneetti

Elias Canetti kirjoitti sosiologisessa tutkielmassaan "Joukko Ja Valta" joukkojen dynamiikasta. Hänen mukaansa joukoilla on yleensä 3 vaihetta, ne syntyvät, kulkevat kohti päämääräänsä ja hajoavat. Joukon pyrkimys on aina pisteeseen jossa se hajoaa. Sen lisäksi hän kirjoitti kuinka kahdesta tai useammasta joukosta koostuva joukko voi toimia, mutta yläjoukon hajotessa, joukot palautuvat takaisin alkuperäisiin asetelmiinsa, eivätkä koskaan todella unohda alkuperäistä joukkoaan.

Latviassa on tilastojen mukaan 30% venäläisvähemmistö. Käydessäni kesällä latviassa paikalliset nauroivat ja sanoivat sen olevan lähempänä 50%, eli ei oikeastaan edes vähemmistö. Venäläisistä ei ollut paljon hyvää sanottavaa ja näköalattomuus vaivasi. Ihmisten työtausta oli muissa Euroopan maissa. He tulivat vain lomailemaan Latviaan ja tapaamaan sukulaisiaan.

Suomessa on ollut puhetta monikulttuurisuuden kaikkivoipaisesta ihanuudesta. Siitä miten työvoimapula tulee karjahdellen ja maahanmuuttajat paikkaavat aukon.

Canettin tutkielmaan viitaten, väitän ettei se ole realistista ajattelua. Maahanmuuttajia (siis niitä joista maahanmuutto suurimmaksi osaksi koostuu.) ei kiinnosta Suomessa kuin ylläpito. Tämän perustelun puolella mielestäni toimii esimerkiksi se, jos Suomea verrataan vaikkapa Viroon. Viroon saapui viime vuonna muistaaksin 14 turvapaikanhakijaa. Viro on etelämpänä kuin Suomi. Ovet Eurooppaan ovat auki ja matka  lyhyempi, kun katsoo mistä päin maailmaa turvapaikanhakijat pääosin tulevat. Ainoa Suomeen tuloa puoltava tekijä on sosiaaliturva. Kun ihmisten motivaatio olla Suomessa on runsaskätinen ilmaisen rahan jako, voimme Canettin tutkielman perusteella veikata, että kun Suomessa alkaa mennä huonosti, maahanmuuttajat poistuvat ensimmäisinä.

Latviassa on nyt käytännössä tapahtumassa Canettin kuvaama ilmiö. Latvia on vararikon partaalla, pääjoukko on tulossa hajoamispisteeseen: Venäläiset poistuvat maasta kohti äiti Venäjää. Integraatiota ei ole tapahtunut ja uppoavasta laivasta halutaan pois. Kokemukseni perusteella latvialaiset eivät tule ikävöimään.

Maahanmuuttajien varaan laskeminen on typeryyttä. Lojaaliutta on turha odottaa suurissa määrin. Maahanmuuttajien suosiminen kantaväestön kustannuksella tuhoaa riittävällä aikavälillä myöskin kantaväestön lojaaliuden. Hyvin äkkiä ollaan tilanteessa jossa meillä on maa, jota kaikki tasapuolisesti vihaavat ja inhoavat.

Minun kohdallani se on jo myöhäistä, olen jo inhon ja katkeruuden tuolla puolen. Odotan innolla sitä päivää kun tämä kansankoti hajoaa. Kun Suomi uppoaa, tulen nauramaan paskaisesti.

Naula (päässä)

Istumme. Juomme kaljaa. En jaksa kokoajan vääntää asiasta. Se on jo monta kertaa todettu että jos juot edes sen pari kaljaa, säästyt tässä maassa paljolta keskustelulta. Niin. Minä en jaksa keskustella. Naiset kikattavat. Istumme toisen naisen miehen kanssa sohvalla.

Tuolla metsässä makaa kuollut mies,
näin huutaen poika juoksi kylään,

Mies on asiallinen tyyppi. Samanhenkinen kuin minä. Huvittavinta oli, että -90 luvulla hän oli niitä tyyppejä joilta minä otin turpaani. Niitä jotka vetivät koksua nokkaan ja kävelivät ympäriinsä ysimilliset taskuissa. Päät sekaisin. Siinä heidän meiningeissään monta tyyppiä jäi verissään makaamaan hankeen.  Betonille. Asfaltille. Nurmikolle.

tuolla metsässä makaa lumeen kuollut mies,
kuollut mies on tuttu kukaties.

On skitsofreenista ajatella niitä aikoja. On kuin olisi elänyt jossain paikassa jota ei ollutkaan. Ei tarvitse enää pelätä koko aikaa. Ei tarvitse raivota. Ei tarvitse miettiä lyhintä reittiä karkuun. Suunnitella varareittejä. Ei tarvitse olla varuillaan. Varuillaan, mutta silti jännittynyt.

Satoi yön jokilaaksossa lunta,
peitti veren valkeaan vaippaan,

Se oli kuin huumetta. Adrenaliini ja pelko. Se väänsi mahaa, sai jalat tärisemään, mutta se oli aina pakko kokea uudestaan. Nykyäänkin se polttaa, vaikken enää olekaan niin hallitsematon. Silti välillä haluan päästä vapaaksi. Selvitä tai kuolla. Ryöpsäyttää kaikki voima mikä tästä varresta lähtee ja nähdä se kaikki tuho mitä sillä saa aikaan.

heräs keskeltä suviunta rakkainpain,
rakkainpain toi talven tullessaan,

Olen nyt vahvempi. Kokonaismassa on suurempi. Kun viimeksi raivostuin, runnoin autonovea auki. Lapsilukko. Äiti avasi, seisoi tielläni. Lensi kuin märkä rätti. Kuin ei olisi koskaan seissytkään siinä, vaan leijunut jaloillaan. Kaikki mikä painaa alle 80 kiloa on kuin tiskirätti näissä käsissä.

silloin aurinko poltti suvenmaan,
kulki nainen kesäpaidassaan,

Siksi en haluaisi juoda. Minä join ainakin litran kirkkaita sinä iltana. Miksi join? Halusinko olla se mikä minä olen? Aivan kuin minussa olisi jotain mikä kieroilee aina uudestaan itsensä pinnalle. Jotain hirveän kylmää ja vihaista. Se, mikä jää kun sanat muuttuvat koristeiksi. Tuulen ujellukseksi. Jotakin mihin vieläkin suhtaudun ristiriitaisesti. Se on samaan aikaan turvallista ja pelottavaa.

astui metsästä polullensa nuori mies
nuori mies tien sulki katseellaan.

Olen niin monta kertaa käynyt sitä päässäni läpi. Tunnen sen selvinkin päin, se vain ei näy ulos. Olen loistoyksilö. Vitun hieno. Pitkältä tuotantolinjalta. Hyvin koulittu.

Sillä yksi oli liehuva liekinvarsi,
ja toinen oli kuivaa puuta,

Havahdun kun taksi pysähtyy. Olen koko illan vain tuijotellut eteeni. Menemme baariin. Pikkuhiljaa lipsun. Vedän aina tiskilläkäydessäni kaksi shottia teräviä ja pullon olutta. Istun sohvalla ja juon. Katson kun nainen tanssii. Hän on kaunis.

mutta minä olin tulehen tuijottaja
jolle tuli niin tukalasti kuuma.

Mies kävelee hänen taakseen. Tarraa naista perseestä. Saman tien olen jaloillani. Mies jatkaa matkaa. Minä puristelen kättäni nyrkkiin. Mies kävelee luokseni ja alkaa selittää jotakin. Jotakin rentoutumisesta. Jotakin rauhoittumisesta. Hän voisi yhtä hyvin puhua jotakin niistä kaikista kielistä joita en ymmärrä.

Minä verisen veitseni terän,
kesäpaitasi pellavaan pyyhin,

En sano miehelle mitään vaan tuijotan häntä tasaisesti silmiin lähietäisyydeltä. Hänen katseensa harittaa. Hän kääntää katsettaan pois silmistäni. En puhu mitään. En aio ilmaista mielipidettäni. Se ei muutu keskustelulla. Tuijotan vain. Hän huomaa ettei puhuminen auta. Minun silmieni edestä häviäminen auttaa. Minulle käy kaikki. Ulkoistan valinnan hänelle ja hän lähtee kävelemään. Se huvittaa minua hieman. Istun alas ja vedän lisää kaljaa.

jollei mies osaa muuta niin se puukottaa,
puukottaa, ei osaa muutakaan.

Nainen tulee luokseni. Kysyy mikä minua kyrpii. Hän ei edes huomannut hiplausta. Pyydän tupakan ja painun polttamaan sitä. Mietin mitä tekisin sillä 500-1000 € jonka juuri säästin. Jurotan, mutta olen myös tyytyväinen. Sain vasta edelliset sakot maksettua.

Avuton

Sitä kun seisoo ensiksi jonossa ja ihmettelee mihin se hävisi ja kun se sitten löytyy, se sanoo menneensä pihalle koska iski paniikki ja tyrskähtää hirmu itkuun niin kuin maailma olisi lopussa, sen kaiken järjettömyyden keskellä tulee helposti avuton olo, eikä voi kuin sulkea syliin, jääden hiljaa miettimään mikä näitä akkoja vaivaa.

Sitaatti: Avioliiton kannattavuus

Nimimerkki Gesär uutisesta "Avioliitto rahassa"

Avioliitto: Mies +20K €, Nainen +10K €

Avioero (50% todennäköisyys Suomessa): Mies -70K €/2 = -35K €, Nainen -5,5K €/2 = -2750 €
Avioliiton kokonaiskannattavuus:
Mies -15 000 euroa (+20 000 - 35 000)
Nainen +7 250 euroa (+10 000 - 2 750)

Voimme todeta avioliiton instituutiona hyödyttävän emotionaalisella tasolla vain naista, miehen hyödyn ollessa miinuksella. Ero miehen ja naisen lopputuloksessa on 22 250 emotionaalista euroa, naisen hyväksi.

Tämä on hauska, mutta alleviivaa asiaa joka on ollut tiedossa jo pitkään: 

Miehelle avioliitto ei kannata. 

Ei ole kannattanut ehkä viimeiseen 100 vuoteen. Sen hyödyt ovat olemattomat. Paras tilanne on avosuhde. Ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia eikä byrokratiaa. Voi lähteä menemään jos siltä tuntuu, omaisuutta ei jaeta, eikä tarvitse pokkuroida millekään kivikautisille odotuksille jotka enimmäkseen koskevat avioliitossa enää vain miestä.

Siihen saakka kun koko instituutio on saatu purettua ja tilalle jotain järjellistä, naimisiinmeno on kategorisesti homojen ja akkojen touhua.

Pentti, tuu jo pois sieltä metästä

Sitä välillä miettii minkälaista olisi olla Pentti Linkola. Laukoa rankkoja mielipiteitä ymmärryksellä joka syntyy siitä kun istuu yksikseen, eristyksissä muusta maailmasta, tiedosta ja luvuista jotka ovat kaikkien saatavilla. Paitsi itsen, koska ei kiinnosta tieto, vaan oman erinomaisuuden ja marttyyriyden kanssa runkkaus, vaikkei enää edes seiso. Sitä alkaisi varmasti heitellä kaikenlaista älytöntä, ristiriitaista ja paikkansapitämätöntä paskaa, josta sitten ne joille on kaikkein suurin haaste muodostaa suhteellisen itsenäisiä ajatuksia onkisivat hajun perusteella parhaat ja päräyttävimmät pökäleet.

Globaali yhden lapsen politiikka on jo kontrollin tasolla täysi vitsi. Mitään globaalia kontrollia kun ei ole. Ei riitä millään resurssit eikä ole sellaista ehdotonta sotilaallista globaalia voimaa joka voisi sen myös - edes teoriassa - säilyttää. Ei ole isoveljeä valvomassa. Sitä en kiellä etteikö kohta olisi välineitä, mutta eihän Linkola moisesta tiedä, tai ei halua tietää. Ne välineet kun ovat länsimaista alkuperää.

Talebanien ja muiden niiden kaltaisten järjestäytyneiden rikollisryhmien kusipäisen elämäntavan ihannointi, elämäntavan jossa suositaan enemmän kuin yhden lapsen poliitiikkaa. Talebanit ovat lukemani, keskustelemani ja ymmärtämäni mukaan paskasakkia jotka pitäisi tappaa viimeiseen mieheen, naiseen ja vuoheen. Heidän ja heidänlaistensa elämäntapa on sellainen jota niin monet lähtevät kuitenkin karkuun - jos ei muuten niin hakemalla turvapaikkaa Linkolalaisittain ajatellen maailman pahimmasta paikasta: länsimaista.

Ongelma ei ole länsimaisessa elämäntavassa - tai ei ainakaan siellä missä Linkola sen väittää olevan. Länsimaissa tyypillinen syntyvyys on alle 2 / nainen. Se johtaa pitkällä aikavälillä väestön vähenemiseen. Mutta eihän se miellytä Linkolaa tai hänen räkänokkaisia ihailijoitaan. Se ei ole tarpeeksi poleemista.

On kiistaton fakta, että Länsimaista Elämäntapaa elävät ihmiset ovat vähemmistönä tässä maailmassa, mutta jostain syystä heillä, - kuten myös Linkolalla - on jonkinlainen harhakäsitys omasta paremmuudestaan, suuremmuudestaan tai edes keskimääräisyydestään. Olisi kiva löytää sille perusteltu lähde, mutta sellaista ei ole. Niin kauan kuin lopputekstit eivät vielä pyöri, se ei ole ehdottomasti parempi elämäntapa. Sen vaarat eivät synny sen kovuudesta tai ulkopuolelta. Sen vaarat ovat sen pehmeydessä ja sisäpuolella.

Länsimaisen elämäntavan ongelmat syntyvät siitä harhaisesta ajatuksesta että se kuuluu kaikille. Että "kaikilla on oikeus tavoitella onnea.". Se ei ole koskaan pitänyt paikkaansa käytännössä. Eikä se ajatus sisällä niitä asioita jotka sen synnyttivät. Länsimaisesta ajattelusta puuttuu dominoiva, stagnoiva taantumuksellinen voima, kuten vaikkapa Islam.

Eihän se kivalta kuulosta, mutta ainakin toteamukseni on vähemmän skitsofreeninen kuin Linkolan. Linkola elää 50- 60 luvulla. Vauvabuumi on ohi. Suomessa väestön määrä tippuu ja on jo peruuttamattomasti pienentymään päin. Jos tämä tahti jatkuu, kaikki on ihan ok. Liike on kaikessa kohti puhtaampaa, vähemmän kuluttavaa yhteiskuntaa. Postmoderni pölinä on vaimenemassa.

Mutta jos tarkasti katsoo ketkä länsimaisessa yhteiskunnassa suurimpia "ympäristörikollisia" ovat, ne ovat maahanmuuttajat. Ne, jotka jostain kumman syystä haluavat pois sieltä missä on Linkolan ihailemia Taleban-tyyppisiä ryhmittymiä.

Jään jännityksellä odottamaan Linkolan seuraavaa hiilikuitumaisen pettämätöntä logiikkaa tihkuvaa seniiliä mielipiteenilmausta, jossa hän luultavasti kertoo että nälänhätä on maailmassa suuri ongelma ja meidän pitäisi siksi syödä enemmän.

Teidät on paljastettu!

Suourpot sairastaa

Jos en olisi ollut juonut sixpäkkiä kaljaa lauantaina, olisin saattanut irvistää hallitsemattomasti vihasta kun katselin näitä rokotetta jonottavia perusterveitä apinoita ja heidän säälittävää, perusteetonta pakokauhuaan.

Siinä se taas nähdään millaista sakkia täällä on. Ei tarvitse olla edes hengenhätä, niin jo täällä tarvitaan turvamiehiä terveyskeskuksissa. Kyllä siinä seiskan lukijat ja muut vitun bb-taloa kyyläävät ääliöt taas näyttää miksi Suomi ei ole sivistysvaltiota nähnytkään.


Mitäs sitten jos flunssan kuolleisuusprosentti olisi esim 50%? Paljosta vetoa että jonottajien kuolinprosentti olisi siinä kohtaa 80%.

Voisi mennä ihan vittumaisuuttaan jonottamaan ja kun minun vuoro tulee, päästää röhönauru, kieltäytyä piikistä rumalla tavalla ja näyttää keskisormea koko siannaamaiselle äpärälaumalle ja käskeä heitä hyppäämään saimaaseen.

Saiskohan tappelun aikaiseksi?

Ihmiset....

...joiden mielestä Suomi kuuluu Skandinaviaan, pitäisi minusta pistää takaisin koulunpenkille.


Miten on mahdollista ettei tiedä missä asuu?

Oikeasti mikä vittu näitä ihmisiä vaivaa? Onko tämäkin osa jotain alemmuuskompleksia ja sitä koiramaista halua kuulua johonkin? Halua olla vähän parempi? Että mieluusti ajatellaan kuuluttavan puhtoiseen ja hyvinvoivaan Skandinaviaan jossa puhutaan skandinaavista kieltä ja hiihdetään skandeilla?

Voi vittu mitä hinaamista ja itsepetosta.

Ukrainan verentumma multa

Ukrainassa on meneillään jotakin, mikä poikkeaa muusta maailmasta.

Pienet, "ei-niin-luotettavat" uutislähteet kertovat jostakin muusta kuin H1N1:stä. Sen jälkitautinahan tietysti voi tulla keuhkokuume.WHO nimenomaan sanoi, että H1N1 ei mutatoidu herkästi, ja muutkin lähteet sitä kovasti toitottavat ja sanovat ettei se ole kovin voimakas virus. Se on epäkiinnostavaa. Mutta heikot signaalit ovat aina mielenkiintoisia.

Kiinnostavaa, mutta toistaiseksi lähdeuskottavuudeltaan melko vähäistä, on puhe keuhkorutosta.

Ehkä kaikessa onkin kyse vain H1N1:stä? Ehkä. Mutta missä maassa suljetaan kaikki julkiset paikat, masinoidaan armeijaa ja tiukennetaan rajoja H1N1:n takia?

Tabula rasa

"Äidinkielen oppiminen alkaa jo kohdussa. Vastasyntyneen itku nimittäin paljastaa, mitä kieltä vanhemmat puhuvat. Tieto käy ilmi Current Biology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, josta raportoi Tiede-lehti verkossa."

Linkki

Nyt se alkaa

Geenit alentavat syyntakeisuutta italiassa:

Linkki

Hinta

On tämän talven kylmin aamu. Minä poljen ylämäkeen parta jäässä. Koira haukkuu lähelläni. Se sama koira joka kerta. Se lähtee perääni vähintään joka toinen aamu. Se ei se pysy perässäni. Yleensä minua naurattaa sen surkeat yritykset saada minua kiinni.

Tänään mietin että miksi minä ylipäätään siedän sitä. Se on koira. Sillä ei ole mitään asiaa tälle pyörätielle ilman omistajaansa. Se on vaaraksi liikenteelle ja itselleen. Tosin sen irtioleminen ei ole sen vika, vaan sen omistajan.

Voisin ehkä mennä painamaan omistajan ovikelloa. Kertoa että koira aiheuttaa vaaratilanteita itselleen. Että se ei missään tapauksessa saa juosta pyörätiellä. Ehkä omistaja olisi loukkaantunut. Ehkä ei kuuntelisi, vaan sama meno jatkuisi. Ihminen ei kuuntele eikä opi ennen kuin jotakin pahaa tapahtuu. Ihminen ei usko ennen kuin sattuu tai asia esitetään muuten riittävän vakuuttavasti. Jos ihan järkevästä argumentista jää puuttumaan tekijä joka laukaisee tunnereaktion, kaikki sivuutetaan olankohautuksella.

Joten ehkä joku aamu annan koiran ottaa minut kiinni. Ehkä se sitten puraisee minua. Ehkä sitten suutun. Minulle ei elukat irvistele ja vielä vähemmän käyvät kiinni. Ehkä sitten nappaan sitä niskasta kiinni ja lyön pari kertaa lyhtypylvääseen. kannan elottoman ruumiin talon pihaan ja jätän sen jonnekin näkyville.

Aidanseipääseen, auton konepellille.

Ehkä soitan ovikelloa ja ojennan elottomaan elukan omistajalleen.

Hintana siitä kun sana ei mene perille.

Mitä vittua on.....

...androgyynimachoilu? Onko se sitä kun rastapäinen, pasifismia tms. älyvapautta kannattava 50 kg painava kasvissyöjäsivari tms. teennäisistä teennäisin postmodernismin tuulesta temmattu stereotyyppi alkaa esittää harrastavansa seksiä naisen (tai miehen) kanssa, käyttäytyy kuin luulisi olevansa uhka jollekin tai puhuu kuin seisoisi kerrankin sanojensa takana?

Esimerkkejä?

Arhinmäki. Se tulee ensimmäisenä mieleen. Kuka muu? Akuliina Saarikoski. Hmm. Anne Moilanen. Hmm. Hmm. Se haltija. Legolas. Mikki Hiiri. Jeesus.

Logiikkalandiasta terve

Maria Guzenina Richardson on hieno ihminen ja poliitikko. Mutta joskus hienon ihmisen ja poliitikonkin pitää joutua tekemisiin todellisuuden kanssa. Joskus he selviävät säikähdyksellä kuten me muut, joskus eivät. Varmaa on, että heidän kanssakäymisensä raan todellisuuden kanssa ei tule keneltäkään jäämään huomaamatta.

Hienoilla ihmisillä ja poliitikoilla on aina myös yksi varma piirre. He valaistuvat henkisesti koettelemuksistaan. He muuttavat vastoinkäymiset voimaksi, ajatuksiksi ja ällistyttäviksi ideoiksi. Kuten Maria Guzenina Richardson: 

- Tässä jälleen yksi hyvä syy, miksi suomalaisten poliisien määrärahoja ei saa vähentää.

Niin. Kun melkein joutuu Espanjassa ryöstetyksi, suomalaisten poliisien määrärahojen pitäminen paikallaan auttaa ehdottomasti.

Kaveri

Istun hiljakseen. Siitä on vuosi kun viimeksi istuin tässä itsekseni. Kun join olutta hiljaa. Silloin kyyneleet valuivat poskillani. Isä oli kuollut

Mies kävelee minua vastaan. Ilme on synkkä. Hän on vanhentunut viimenäkemästä.

Nyt minua ei itketä, mutta ilmeeni on varmasti synkkä. Muistelen kaveria. Meillä oli aina hauskaa. Kun olimme nuoria, ryyppäsimme ja uhosimme. Kun lössillä heräilimme sohvalta, sohvan alta, parvekkeelta, nauroimme aina. Joimme lisää ja nauroimme. Muistan parhaiten ne poskettomat jutut ja sen että nauroimme aina.

Me kaikki olemme. Hän hymyilee vaisusti nähdessään minut.

Kaveri oli kovimpia jätkiä joita olen koskaan tuntenut. Paljon hänellä ei ollut muuta kuin hirmuinen tahto, periksiantamaton, tinkimätön asenne. Hänen kanssaan ei leikitty kun hän rupesi vakavaksi. Hänen huumorintajunsa oli uskomaton. Hän tapasi puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Esitteli itsensä etunimiensä ensimmäisillä kirjaimilla, lisäten loppuun sukunimensä.

Kysyy kuulumisia.

En ole täysin varma mitä tapahtui. Arvelen että kyse oli lopulta naisesta. Yleensä kyse on aina pohjimmiltaan naisesta. Kaikessa. Aina. Tai siitä kun naista ei ole. Pyörittelen pulloa käsissäni ja puhun hänelle mielessäni:

Nainen kiehnää kylkeeni. Esittelen.

Tiedän että teit aina sen mitä päätit. Et koskaan lipsunut mistään mitä päätit. En kertaakaan nähnyt sen tapahtuvan. Et tehnyt niin nytkään. Toivon vaan että olisit päättänyt toisin.

Mies kurtistaa kulmiaan, aivan kuin jokin muisto vihlaisisi.

Minä silti kunnioitan sinun päätöstäsi. Et valinnut huonoa tapaa kuolla. Tahtosi vei aina voiton kaikesta. Pelosta, epävarmuudesta ja lopulta sinusta.

Hän käskee minun pitää itseni miehenä.

Olisit nyt vaan elänyt. Selkäranka ja kassit eivät ole nykyään kovassa huudossa. Nykyään kaikki on ok, ei ole mitään standardeja enää. Sinunlaisesi tyypit ovat nykyään harvassa.

Nyökkään. Kättelee, puristaa kättäni kovaa, muttei katso silmiin. Ei hymyile.

Voi olla että on olemassa jokin paikka minne sinunlaisesi tyypit menevät kuoleman jälkeen. Jonne ne jotka eivät koskaan taipuneet milliäkään, pääsevät.  Ihmiset joilla on vain katkeamis- tai räjähdyspiste.

Häviää ihmisjoukkoon.

Ehkä on olemassa jonkinlainen sotureiden taivas. Soturi sinä mielestäni olit aina eläessäsi. Jos sellainen on, kerro isälle ja isoisälle terveisiä

Sillä minä en tule sinne koskaan. 

 

Voi se rasittava känisijäkin olla oikeassa.

Richard Dawkins on ihmisvittu. Tiedättehän, sellainen otus joka kulkee nenä pystyssä siihen ärsyttävästi narisemassa kaikille siitä miten väärässä he ovat, koska eivät ole oikeassa kuten hän. Dawkins on oikea itseriittoisen moraalisesti kelluvan elitistipaskan vino patsas. Hänen tapansa on avoin väittely muiden samanlaisten omaa lähdettään pilkuntarkasti nussivien paskanaamojen kanssa.

Näitä videoita on youtube täynnä ja niitä voi sitten jokainen joka on jostain lukenut että ateistin ÄO on 180 ja kokee että hänen ÄO:nsa sitä kautta maagisesti nousee, pastetella foorumeilla, blogeissa ja muissa paikoissa jossa hän voi ripustaa virtuaalisesti päähänsä harmaan homomaisesti aaltoilevan peruukin ja änkyttää itseriittoisesti kuten Dawkins, copy-pasteta vapaita käännöksiään Dawkinsin pyhästä sanasta, kunnes hermo palaa ja hän alkaakin väheksyä, haukkua ja paheksua uskovaisia, joiden ÄO ei ole - vähintään - 198.1, kuten hänen.

No, niitä minäkin olen tuijotellut kuitenkin. Eräs mielenkiintoinen pointti kuitenkin nousi kaiken takaa esiin.

Dawkins sanoi eräässä videossa, että hänen suuri pelkonsa on, että kasvatetaan sukupolvi, joka suosii ajattelussaan hänen omaa, henkilökohtaista, subjektiivista näkemystään. Sukupolvi joka ei kykyne itsekriittisyyteen ja tekee kaiken vain omien maagisten uskomustensa ja hedonisminsa varassa, eikä kuten Dawkins, tuo jalo ihmiskunnan pelastaja.

Viimeaikoina olen törmännyt erittäin useasti moisiin ihmisiin. Enimmäkseen ihan normi-ihmisiä. En ota kantaa onko tilanne hyvä vai huono, koska minua ei oikeastaan kiinnosta vittuakaan miten pahasti ihmiskunta vetää itsensä vessasta alas. Minä olen ihan varma että niin tulee tapahtumaan. Teoriani pohjaa siihen, että ihminen on ainut elukka tällä pallolla, joka on aivan saatanan tyhmä, mutta sen verran fiksu, että kykenee käsitteellistämään sen, että on ihan vitun fiksu. Ja kaunis. Mutta silti jostain syystä juoksee kauneusleikkauksissa ja näkee itsessään vain virheitä. Myöskin tekee toinen toistaan typerämpiä lyhytnäköisiä virheitä ja tunteilee itsensä mitä ällistyttävämpiin nalkkeihin. Siitä nyt ei tietenkään seuraa mitään hyvää. Se oikeastaan on samansuuntainen kuin tuo Dawkinsin arvio. Dawkins tosin luulee että ihminen on valistettavissa moisesta pois. Minusta ihmiselle ainut toimiva valistusmetodi on rynnäkkökivääri.

Miksi olen samaa mieltä tuollaisen ihmisperseen kanssa?

Koska tämä maailma on sikamaisen täynnä odottavia äitejä, jotka vetävät viinaa, boksin tupakkaa päivässä ja elävät lapsen syntymän jälkeen aivan samalla lailla kuin ennen lapsen syntymää. Kaatavat lapsen idiootti-isin (joka luultavasti on jotain sukua äidille) kanssa kaiken katkeruutensa toisiinsa ja lopulta lapseen (sekä hänen eri vanhemmista koostuviin sisaruksiinsa), joka estää heitä toteuttamasta heidän kaiken yläpuolelle nousevaa itseään.

Ylläkuvattu systeemi - joka vaikuttaa olevan nykyään aivan ällistyttävän yleinen - rakentaa uuden ihmisen. Skitsofreniaan, syöpiin, kehityshäiriöihin yms. taipuvaisen koulutusta vihaavan perusturvattoman pennun joka tykkää päihteistä, väkivallasta ja rakastaa (pohjimmiltaan inhoaa) eritoten itseään ja jonka ihmissuhteet ovat kuppausta tahi riippumista.